Eipä ole tullut kirjoiteltua .. vaikka asiaa olisi ollutkin ja aikaa. Vauvan kanssa menee hyvin. On tyytyväinen vauva, kun mennään täsmälleen sen mukaisesti kuin sen rytmi on. Poikkeamat siihen saa aikaa itkukohtauksia. Jos ei saa nukkua juuri kun uniaika on. Tietenkin!! Todella tärkeää on, että nukkuu tarpeeksi. Yliväsymys on hirveääääääää .... tietenkin kenelle tahansa, eikö totta?

Oli aika tuossa ensin vauvan kanssa sellaista, että mä koin olevani ulkopuolinen tässä meidän perheessä. Mies huomasi vain vauvan, minua ei ollut olemassa ollenkaan. Ja se oli mulle outo tilanne, koska aiemmin oltiin kahdestaan. :)

Nyt varmaan tunteet tasaantuneet jo vauvasta, kummallakin. Miehelle lapsi on ensimmäinen joten arvasin kyllä jo etukäteenkin, että iso mullistus se on. Ja olihan se!! Isompi kuin minulle. Mulla on 15 -vuotiaat kaksospojat joita nykyään en juuri tapaa. Mutta luulen / toivon tilanteen muuttuvan kunhan aikaa kuluu.  Elämä sujuu arkisesti, hyvin ja rauhallisesti. Toinen "isoista pojista" on nähnyt pikkuveljensä. :) :) OLI IHANA TAVATA!!!! Kyllä mulla on heitä iso ikävä. 

Mies oli ensin isyyslomalla 3 vkoa, sitten 4 vkoa kesälomaa päälle. Ai niin, ja ennen näitä lomia pakkolomalla vähän aikaa. Eli tilanne oli taas uusi, kun lähti töihin. Nyt on pari viikkoa käynyt töissä, hyvin on mennyt.

Vauva herää nykyään enää kerran yössä syömään, joskus kaksi. Yöunilleen alkaa n. 19.30 - 20.30. Eli iltaakin jää vielä rauhoittua itselläkin. Tosin. Rauhoittua? Mistä, kun rauhallista on muutenkin... :)

Olen oikeastaan ihmeissäni tällä hetkellä siitä, että elämä on niin tasaista, onnellista ... ja lähinnä siitä, etten koskaan aiemmin voinut kuvitellakaan että se voisi tämmöistä olla. Enkä varsinkaan uskonut sitä, että voin olla onnellinen kun en tapaa kahta lapsistani. Mutta mulla on niin vahva tunne siitä, että tilanne muuttuu. Odotan vain sitä päivää, kun pojat uskaltavat luonani käydä isänsä vastustuksesta huolimatta!! Heillä on jo ikää niin, että alkavat itsekin osata ajatella. Uskon heidän myös tietävän, etten heitä ole hylännyt, vaikka isänsä niin koittaa uskotellakin - ja hankaloittaa meidän välejämme sen minkä ikinä pystyy. Mutta hän toimii väärin, eikä yhtään ajattele poikiensa parasta.

 

 

 

 

 

... jaa otsikko lienee aika väärä. Nimittäin tässä on käynyt niin, että mies elää vauvan kanssa ja minä itsekseni. No, aikaa aikaa kutakin. Uusi elämäntilanne. Ei ihan sellainen kuin kuvittelin. Hö.

Viimeiset päivät töissä menivät "humisten". Tosin viimeisen maanantain olin sairaslomalla. Vauva potki mahassa niin kovasti, etten nukkunut juuri ollenkaan niin olin sitten aamulla ihan poikki - enkä jaksanut töissä. Sain ajan neuvolaan iltapäivälle, huilattuani kävin siellä ja sain sairaslomatodistuksen viimeisille päiville. Mutta tiistain ja keskiviikon menin sitten taas kuitenkin töihin. Sain viimeiset "täsmäykset" tehtyä ja kaikki täsmäsivät hienosti. Ja opetin uudelle tytölle viimehetkellä monta pientä asiaa... Täytyy toivoa, että hän onnistuu tehtävässä, työni ei ole maailman helpointa eikä stressittömintä.

Keskiviikkona olisi ollut peli-ilta, mutta en mennyt sinne syystä että äitiysloma alkoi - halusin juhlia sitä tapahtuma!! Ja juhlaan on totisesti aihetta. :)Torstai oli ensimmäinen äitiyslomapäivä. Olin itsekseni kotosalla, kävin asioilla. Kaupassa olin jo yhdeksältä, heti kun ne avautuvat. Olipahan mukava kokemus - sitä herkkua ei juuri ole saanut tehdä. Ja hyvä oli, että pääsin aamusta kauppaan, kun pääsiäinen oli tulossa, vältin ruuhkan. Kauppareissu veikin aikaa suunnattomasti, kun olimme luvanneet tehdä lähisukulaisilleni ruokaa pääsiäisenä, ja olin ajatellut leipoa... etsiskelin tavaroita rauhassa ja suunnittelin ruokia siinä samalla.

Perjantaina oli sitten mieskin kotona, kun oli pitkäperjantai. Hänelläkin alkoi "vapaa", tosin virallisesti pääsiäisen jälkeen on 7 arkipäivää pakkolomalla. Minulla ei ole mitään sitä asiaa vastaan, päinvastoin. :) Mielelläni olen hänen seurassaan ...

Perjantai meni siivoillessa yläkertaa, laittelin vähän valmiiksi juttuja vauvalle toiseen makuuhuoneeseen. Mittailin verhoja ja "varastona" toiminut huone muuttuikin pian ihan toiseen uskoon. Tavarat, suurin osa, menivät omille paikoilleen.

Viikonloppuna kävi mun sisko ja hänen tyttönsä meillä kahveella, ja tytön poikakaveri. Lisäksi katselimme jääkiekkoa ja leffoja. Rauhallista ja mukavaa, ja valmistelin sunnuntain pääsiäisruokaa alustavasti, leivoin rahkapiirakkaa ja siivoilin alakertaa.

Sunnuntaina oli ruokailu. Meillä oli tarjolla monenlaista herkkua, olin tosi tyytyväinen siitä miten onnistuttiin. Yhdessä ruokia laiteltiin. Mies maustoi (marinoi) naudan sisäpaistin ja paistoi sen. Onnistui loistavasti. Lisäksi oli kermaperunoita, valkosipulilla ja ilman, salaattia ja leipää. Jälkiruoaksi värkkäsin mämmistä mämmi-vanilja-appelsiini -herkut ja sitten myöhemmin tarjottiin kahvia ja rahka-persikka-aprikoosi -torttua. Maistui kiitettävästi minullekin. :) Lihaa oli kyllä reilusti, ilmeisesti, koska sitä jäi pakasteeseenkin laitettavaksi. Aion tehdä keiton siitä sitten myöhemmin...

Miehen kaveri kävi sunnuntaina alkuiltapäivästä kahvilla, kun luuli olevan tanssikurssin seurassa - oli ollut kipeänä edellisellä kerralla joten ei tiennyt ettei sitä olekaan. Istui sitten meillä hetken aikaa, jottei ihan "turha" reissu tullut tänne asti ajella.

Jatkuu ...

 

 

 

Huhhuh! Taas on viikko takana. Töissä on ollut opettamista, ja toisaalta keräilin sitten pois tavaroitani kun henkilökohtaista roinaa on tullut hamstrattua jonkin verran töihinkin. Nyt olen saanut kaiken "ojennukseen" eli viikon aikana olen siivonnut kaikki loputkin paperit kuntoon - ja tuonut töistä kotiin henkilökohtaisen omaisuuteni. Uusi tyttö on oppinut kyllä, mutta tiedän että ensi torstaina on "shokki"päivä kun en olekaan takapiruna paikalla... Mutta se ei sitten ole enää minun murheeni. Olemme käyneet kyllä asiat läpi, mutta kyllä 3,5 viikkoa on liian lyhyt aika oppia kaikki mun hommat.Tosin hyvät muistiinpanot hänellä nyt on, kun niitä omien tekemieni ohjeiden lisäksi kirjoitettiin koko ajan kun tehtiin uusia asioita.

Maanantaina mulla oli varattu töiden jälkeen jalkahoito. Olipa IHANA juttu, en ole koskaan käynyt ennen. Ja nyt voin sanoa, että mulla on ihan uudet kantapäät! Nimittäin oli vähän kovettumaa kummassakin jalassa - mutta nyt tuntuvat ihan kuin vauvan jaloilta. Wau! Ja rentouttavakin hoito oli samalla, kun vyöhyketerapeuttinen hieronta kuului hoitoon. :) Suosittelen kaikille lämpimästi!!

Mulla oli maanantaina vähän supistuksia .... pelkäsin, että vauva alkaa syntyä. Olen ollut ihan liikaa menossa, enkä ole huilannut niin kuin olisi pitänyt. Se kostautui. Kahdestatoista kolmeen -puoli neljään tuli ei säännöllisiä supistuksia, mutta kipeitä kuitenkin. Onneksi loppuivat sitten.

Tiistaina oli muuten vain asioita hoidettavana töiden jälkeen. Ja käytiin sitten kaupassa yhdessä miehen kanssa, minä kun olen nyt viimeaikoina välttänyt kaupassa käyntiä kun mies on ehtinyt töiden jälkeen käymään kun on ennen minua kotona.

Keskiviikkona oli pääsiäisaskartelua peli-illan lomassa seurassa, mutta minä osallistuin siihen ainoastaan sen verran, että kävin viemässä vähän tarvikkeita paikan päälle. Toinen poika käväisikin siellä, olipa tooooosi kiva nähdä! Oli vähän apuna, keitti kahvia ja sen sellaista. Harmitti vain, että mun oli pakko lähteä huilaamaan kotiin, kun vauvamasun kanssa on ollut vähän raskasta, vaikke mun mahani äärettömän iso olekaan. Mutta pienellä ihmisellä tuntuu raskaalta.

Ennen peli-iltaa kävin lakimiehen juttusilla, kun elatusmaksuasiaan tarvittiin papereita ... sain lähes kaikki toimitettua, enää yksi puuttuu. Sen tulen saamaan myöhemmin. 

Kun keskiviikkona olin kotona, mun sisko tyttärineen tuli käväisemään kahveella. Olipa mukava nähdä! Olen tosi onnellinen, että ovat muuttaneet Lahdesta tänne samalle seudulle. Toivoin asiaa tosi kauan ... ja kun lakkasin toivomasta, alkoivat rakentaa :) Ja vielä käytiin palauttamassa sähkömiehelle lp -levyjä jotka olivat meillä olleet katsastettavana, onko niissä meitä kiinnostavia, kun hänen tuttavansa on niitä myymässä. Ikäväksemme huomasimme, että levyissä oli naarmuja, joten emme niitä sitten ollenkaan ajatelleet ostavamme. Yläkerrasta alakertaan levylaatikkoa kantaessaan mies kaatui portaissa pahasti. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, mutta jalkaa tuli ruhjeita, samoin selkään saattui kun kaatui lopulta selälleen. Mutta säikähdyksellä asiassa päästiin!! Onneksi! Kuulin kamalan ryminän ja menin katsomaan tilannetta, mutta hyvä että ei käynyt pahasti. :)

Torstaina oli neuvolapäivä. Siellä arveltiin, että mun sokerit vähän olisivat seikkailulinjalla. Sainkin kotiin neuloja, joilla pitää tökkiä ja ottaa verta sen verran, että saa testejä tehdyksi muutamana päivänä. No, pyysin miestä aamulla ottamaan kokeen kun en saa itselleni reikää sitä varten tehdyksi. Mutta vähän alakantissa on sokeriarvot, mutta ei mitään hälyttävää kuitenkaan... Samoin arvelivat, että lapsivettä ei ole tarpeeksi. Mulle sovittiin seuraavaksi päiväksi ultra-aika, jossa sitten kävin tutkimuksissa, mutta kyllä nestettä riittävästi on. Säikähdyksellä siis tästäkin selvittiin! Vauva on tosi liikkuvaista sorttia, ja sen liikkeet, varsinkin pyöriminen ja muu kuin potkiminen tai huitominen ihan oikein sattuu. No, sillä ei ole tilaa liiemmälti heilua, vaikka yrittääkin kovasti!!

Torstaina mulla oli vyöhyketerapia Vehniällä. Olen käynyt siellä raskauden ajan kerran kuussa säännöllisesti. Jotenkin siitä tuntuisi olevan apuakin, selkään ja muutenkin väsyneeseen olotilaan. Sovittiin, että viimeinen kuukausi raskaudesta kävisin kerran viikossa. Se vaan mulle sopii! Kun aina mielissäni odotan milloin sinne pääsee. Se rentouttaa ja nukunkin aina paremmin hoidon jälkeen!! Mies kävi vyöhyketerapeuttini miehellä, joka on hieroja-jäsenkorjaaja. Nautti hieronnasta hänkin. :)

Aamulla vähän väsytti perjantaina! Mutta niin mua on koko viikko väsyttänytkin. Kurjaa, kun kelloja käännetään niin mulle se vaikuttaa jonkin verran aina, kun kuitenkin melko säännöllistä elämää eletään, niin tuntikin heilauttaa hetkeksi rytmiä :( 

Perjantaina olin kotona asioiden jälkeen puoli seitsemän. Ja kuten muinakin päivinä, mulla oli ruoka valmiina odottamassa kotona. Kyllä mulla on oikeesti hyvät oltavat! Ei voi valittaa!!! Syötiin pihvit ja lohkoperunoita lisukkeineen. Nam. Miehelle iso kiitos! Ehkä voin sitten "maksaa takaisin" kun olemme vauvan kanssa kotona, en luullakseni valita laittaa valmiiksi ruokaa töistä kotiin tulevalle miehelle.... :)

Illalla mun nuorin sisko soitti isän ja äidin luokse käymään, kun ei olla hetkeen nähty ja oli siellä käymässä. Istuttiin ja juteltiin, kahviteltiin. Menin melkein suoraan nukkumaan kun kotiin tultiin.

Lauantaina kävin herättämässä miehen aamulla, olin ollut hereillä jo kolme tuntia ... touhunnut vähän, järjestellyt tavaroita paikoilleen. Keittiössä pitkä, pitkä taso oli ihan täynnä kaikenlaista käsistä siihen laskettua tavaraa. Järjestelyn jälkeen näytti vähän paremmalta! En ollut koko viikolla laitellut tavaroita paikalleen, enkä pessyt pyykkiä, joten sitä pyykkäilin myös. Ja viikkailin kuivia kaappiin vihdoin. Mihin aika olikaan viikolla kadonnut!? Laitoin ruokaa isomman annoksen peruna-jauhelihamuussia, jotta saadaan syödä sitä sitten illemmallakin ettei tarvitse uudestaan kokata. Lähdettiin käymään ruokaostoksilla itselle ja seuralle, kun siellä taasen maanantaina on huutokaupan kahvio, jossa tulemme olemaan illan töiden jälkeen.

Iltapäivällä lähdettiin käymään näyttämässä miehen autoa potentiaaliselle ostajaehdokkaalle. Ja kun ostaja oli nähnyt auton, pyysi itse saada maksaa käsirahan, jotta mies ei myy autoa kenellekään toiselle. Tykkäsi siitä kovasti. Tosin siististä autosta, eikä kovin vanhastakaan, on kyse. Audi A3 ilmeisesti hyvinkin moninaisilla varusteilla, ilmastoinnilla, webastolla, urheilumallin istuimilla. Enhän minä autoista mitään ymmärrä, muuta kuin että kyseinen yksilö tuntuu kiihtyvän hyvin ja on erittäin siisti peli! Mutta siis sopivat, että ensi viikon torstaina mies tulee pääkaupunkiseudulta noutamaan autoa ja maksaa rahan miehelle. Mies on ostatamassa tilalle farmarimallista autoa, joka ilmeisesti sitten lapsen kanssa on kätevämpi... enemmän ovia ja tavaratilaa. Sen kauppaa hän sitten illalla lauantaina kävi hieromassa melkein naapurin kanssa, joka tuo autoja Saksasta. Joku bemari taitaa olla nyt sitten kiikarissa, enempiä en siitä tiedä. Mutta olin tyytyväinen miehen puolesta, että kuulosti olevan samoin varustein kuin nykyinen auto. Ettei tarvitse ns. huonommin varusteltuun vaihtaa.

Alkuillasta pyörähdettiin siskon porukan luona kahvilla - ja sitten tulikin mieleen, että voitaisiin saunoa meillä ja katsoa leffaa! Ja niin tehtiin. Piina -kauhuleffa katsottiin, herkuteltiin ja saunottiin. Olipa kiva ilta!!! Sisko, hänen tyttärensä ja tyttären poikaystävä olivat meidän lisäksemme "elokuvaillassa". Ei voi tästä nykyelämästä valittaa - muuta aihetta ei ole, kuin se, etten näe poikia ollenkaan. Ikävä heitä on kova, mutta kuten sanottu, heillä on oma elämä! Tulevat kun tulevat, jos tulevat. :)

Sunnuntaina heräsin taas puoli seiska. Nyt on kello puoli yhdeksän kun tätä kirjoitan. Olen vähän raivannut eilisen illan mutustelujälkiä olkkarista, suunnitellut päivän ruokaa ja miettinyt vähän seuran asioita... siinähän se, ja tiedossa tälle päivälle on seurassa tanssikurssia ja kahvin laittoa väliajalle... Saas nähdä, mitä tänään päivä tullessaan tuo. Innolla odotan, tylsää tämä elämä ei nykyisin juuri ole. Mutta ehkä omakin asenne vaikuttaa .. :)

Kolme työpäivää ennen äitiysloman alkua! Että mä odotan innolla pääseväni laittamaan vauvalle kaiken valmiiksi. Eilen jo osteltiin kaupasta vaippapakettia, puhdistuspyyhkeitä ym. Ja sisko toi Tuurin tuliaisina vauvalle tutin, jollaisesta kuuluivat miehen kanssa juttelevan viikolla. Perinteinen rengastutti ... väpättänee vauvalla aikanaan kuin Simpsonilla konsanaan :)

 

 

Kylläpä oli kiireinen viikko! Maanantaina huutokaupan kahviossa. Tiistaina töiden jälkeen kokous. Keskiviikkona lasten peli-ilta, torstaina mummon kanssa hänen ystävänsä luona mies asensi puhelimeen juttuja. Perjantaina aamulla klo 5.30 työporukan reissulle Tahkolle, josta kotiin vasta lauantaina. Ja olin NIIIIIIN poikki, etten kotona jaksanut yhtään mitään.Reissu oli kyllä mukava, en valita. Mutta tässä tilassa mielelläni olisin ollut kotona, enkä missään menossa!!! Jotenkin alan väsyä tähän vatsaani, joka tuntuu olevan tiellä koko ajan .. enkä oikein saa nukuttua, kun vauva painaa aina jonnekin. Sunnuntaina oli vielä tanssikurssi, jossa oltiin seuran edustajina paikalla ja keiteltiin väliaikakahvit!

Töissä oli kaikenlaista - uuden ihmisen opettamista, lähinnä. Toki hyvin tyttö oppii, mutta sitä asiaa vaan on niin monenlaista opetettavaksi. Teen monipuolista hommaa, sanoisin. Ja näin sen tosiasiassa vasta huomaa, kun toiselle koittaa opettaa asioita. Raskasta se opettaminen on, vaikka seuraankin vieressä kun toinen tekee. Mutta skarppina pitää koko ajan olla!!

On niin kiireistä ollut, etten ole ehtinyt edes kirjoitella. Aamukampa on käytössä - lasken päiviä, jolloin saan jäädä kotiin äitiyslomalle. Vielä sunnuntaista 8 työpäivää. Kiirastorstaina jään jo kotiin - äitiysloma alkaa! Vihdoin!!!

Lauantain-sunnuntain välinen kellojen kääntäminen on takuulla taas kidutusta ... se aina minulle muutaman hetken on. No, eiköhän se siitä tasoitu, rytmi!

Poikia olisi ollut mukava nähdä - vaan ei heistä mitään kuulunut. Eivät vastaa puhelimeen. Sitä en tahdo ymmärtää, mikä voi olla, ettei puhelimeen voi vastata. Pystyykö sen isänsä kieltämään?