Kirjoitan nyt jälkikäteen asioita, kun on ollut niin kovasti tekemistä ettei ole ehtinyt kirjoitella. Keskiviikkona mulla oli rankka päivä. Opetin sijaistani töissä. Hän oppii kyllä nopeasti, mutta tulipahan huomattua kuinka tehokas olenkaan! Nimittäin me saatiin yhteensä keskiviikko-perjantaina tehtyä mun normaalin puolen päivän hommat. Myyjien inventaarioita tehtiin ja selviteltiin eroja, reskontraa ja sen sellaista.

Keskiviikkona oli illalla viikottainen peli-ilta, jossa kävi lapsia reilu parikymmentä. Oli harmillista, että murto seuraan vaikutti niin, ettei ollut myytävää karkkia lapsille kuin pikkuisen jäljellä. Emme ehtineet käydä hakemassa uusia tilalle. Poliisi selvittelee tapausta. 

Vielä yhdeksältä keskiviikkona mentiin käymään mun isän ja äidin luona kun ei oltu pitkään aikaan käyty. Äiti pääsi töistä vasta, että oli juuri saapunut kotiin. Oli mukava nähdä!

Torstaina taasen mulla oli neuvola-aika varattuna klo 14.30. Siellä todettiin kaiken olevan kunnossa. Vauvan sydänäänet olivat hyvät, ja sillä oli hikka kun kuunneltiin ääniä laitteella. :) Vauva on kasvanut hyvin, vaikka jossain vaihessa ajateltiin että taitaa jäädä aika pieneksi. Nyt ihan tasaisesti keskikäyrällä mennään. Eikä mulla ollut verenpainetta tai mitään muutakaan pahempaa vaivaa. Tosin selkä mulla on reistannut jo jonkin aikaa. Itseasiassa puolesta välistä raskautta saakka varmastikin. Iskias alkoi vaivata jo aika alussa... vyöhyketerapia siihen on auttanut kyllä, samoin hieronta.

Olen niin pienikokoinen, että mut laitettiin synnytystapa-arviointiin keskussairaalaan. Pyysin sitä ihan itse, kun mua on alkanut arveluttaa, kuinka yli kolmekiloinenkaan mahtuu syntymään. Kaksoset kun syntyivät, he olivat toooosi pieniä. 1.950 kg ja 2.380 kg vain. Ja siinäkin oli ihan tekemisensä. Nyt tämän raskauden aikana olen vertaillut jostain syystä raskautta edelliseen kovasti. Mietin poikia ihan hurjan paljon - mikä toisinaan on itkettänyt ihan. On mulla edelleen niin kova ikävä, vaikka ei minun syytäni olekaan etten heitä näe. Isänsä on niin katkera siitä, että lähdin pois eikä anna mun tavata lapsia. Oikeasti tämä "kosto" vaikka onkin minulle tarkoitettu, vaikuttaa varmasti poikiin vieläkin enemmän.

Torstaina sitten illalla katseltiin neuvoltasta lainaksi saatua synnytysvideota. Huh! Leikilläni puhelin, että "pitäisiköhän tämä juttu peruuttaa" en halua synnyttämään... :( Muistui mieleen, kuinka rankka kokemus se olikaan kaksosilla. Tosin mä luulen, että yhden synnyttäminen on helpompaa. Toivottavasti! Senhän muutaman viikon päästä tiedän. Tosin mua helpottaa se ajatus, että mies lähtee mukaan. Ei tarvitse yksinään kärsiä... on varmasti avuksi jo pelkällä olemassaolollaan. :)

Myöhemmin illasta pyörähti mun kaveri iltateellä. Oli lähdössä seuraavana aamuna Roomaan, onnenpekka!! Toivoteltiin hyvää matkaa ja koitettiin rauhoitella lentopelosta kärsivää, kyllä se siitä!

Perjantaina töiden jälkeen meille tuli siskon tyttö poikaystävineen, katsottiin hassu leffa ja herkuteltiin sipseillä, karkeilla ja limulla. Ehkä mun ei olisi pitänyt herkkuja niin syödä, mutta en halua ihan kaikesta "hyvästä" näin raskaudenkaan aikana luopua. Vaikka yritänkin syödä terveellisesti ja suhteellisen oikea-oppisesti välttämällä suolaa ja sokeria. Oli mukava ilta!!!! Tykkään kovasti siskon lapsista, tyttö onkin mun kummityttöni! Ja poikaystävänsä on myös erittäin mukava. Olin ostanut tytölle, niinkuin itsellenikin ruukkunarsissin kevään kunniaksi. Samoin ohran siemeniä, jotta voidaan laittaa kasvamaan pääsiäistä ajatellen.

Ikävä oli poikia, ja harmitti että he eivät voi osallistua illanviettoon - olisivat takuulla tykänneet olla mukana. Mahdollisesti kotonaan tallissa rassailivat mopojaan sillä välin kun isänsä kännäsi. Näin mä luulen, että menee kuvio heillä. Mihinkä koira "karvoistaan pääsisi"?

Ihanaa, viikonloppu edessä! Rauhallista ja mukavaa oleilua kotosalla tiedossa!!!