Tänään olis aamulla hieroja yhdeksältä. Samoin miehellä mun jälkeen. Sit lähdetään ajelemaan moottorikelkalla järven jäälle. On luvannut aurinkoista keliä, toivotaan että näin tulee tapahtumaan.

Vauva masussa herätti mut taas kuudelta - olinkin pirteä heti herättyäni. Keitin kahvia ja ajattelin kirjoitella vähän tänne blogiin.

Meillä on niin tasaista ja rauhallista tämä elämä - tämä elämä jonka olen elänyt nyt tämän miehen kanssa vaikean alun jälkeen (exän uhkailut ja riehumiset), on ollut elämäni upeinta aikaa - tosin sillä varjolla, että en näe poikia lainkaan. Musta tuntuu ihan siltä, niinkuin pojat olisivat mut hylänneet, vaikka ei se ihan niin olekaan. He eivät voi päättää omista asioistaan kun isänsä on mustamaalannut mut ja elämäni niin totaalisesti. Toivon, että tilanne muuttuu ja voin taas olla yhteydessä poikiin kuten joskus aiemmin. Mä ihan oikeasti kaipaan sitä, että he olisivat läsnä mun elämässäni - ja että voisin heille tarjota tätä samaa mitä itselläni tällä hetkellä on. Rakkautta ja turvallista elämää.

Lisäys: Käytiin sitten ajelulla jäällä - ja kodassa paistamassa hiillosperunoita, makkaraa ja kebakoita. Sitten minä poistuin kuvioista kun mies lähti siskoni miehen kanssa jatkamaan ajelua - oikeata ajelua siis ilman "riippakiveä". Kävivät jääradalla ja ajoivat varmaan mikä kelkasta irtosi. Minä lähdin hoitelemaan asioita, kävin kaverilla kahvilla ja sitten ajelulla siihen päälle. Kotiin tullessani oli sauna lämpimänä. Ja nythän sitä jo joutaa nukkumaan ... :) hohhoijaa!  Huomiseen!