Tänään on miehellä viimeinen työpäivä ennen lomaa. Mulla vasta loppuviikosta lomapäiviä. On kyllä mukavaa, että on perjantai. Käydään hakemassa moottorikelkka lainaksi miehen kaverilta - päästään huomenna ajelemaan järven jäälle. :) Huomenna on kuitenkin kummallakin meillä ensin hierojalle aika heti aamusta. Saas nähdä, lähteekö siskon porukka lapsineen mukaan. Toivotaan, että ehtivät. He asuvat ihan siinä järven rannalla ... Upeissa maisemissa !!! Kateeksi käy.

Tänään ei varmaan kovin kiireinen päivä tule olemaan töissä. Mulla perjantait ovat aina helpoimmat päivät, mikä kyllä sopii mulle. Pitkä viikko takana, joten saa se aina loppua kohti vähän helpottaakin.

Vauva herätti mut tänä aamuna puoli kuusi, mutta sain sitten vielä hetkeksi unen päästä kiinni.

Eilen laittelin pojille viestiä, olisivatko halukkaita vauvan kummeiksi. Pakko laittaa viestiä, kun puhelimeen ei vastata. :( Mieheltä kysyin jo kauan sitten, mitä tuumaa asiasta. Ajattelkaas, minä en olisi suostunut siihen, jos tilanne olisi toisin päin.  Koska hänestä ovat pojat tehneet "syntipukin" vaikka hänellä ei ole mitään osaa eikä arpaa meidän erossamme exän kanssa. Tapasinkin hänet vasta 1,5 vuotta eron jälkeen. Mutta hulluuksissaan exä yritti erottaa meitä uhkailuilla - ja silloin varsinkin aloitti riehumisen, lapset pois minulta. No - senhän jo tiedätte, että näköjään se kannatti! Pojat ovat laitelleet mun miehelle mun kautta viestiä, etteivät koskaan jalallaan enää astu mun luokseni, eivätkä halua tavata minua kun mies on täällä. Mutta mun mies ymmärtää, että lapset elävät isänsä painostuksen alla - ja ovat eläneet kahden riitelevän aikuisen välissä, riitakapuloina. Hän ymmärtää sen jopa minua paremmin.... hieno luonne, sanoisin. Musta ei ehkä olisi siihen samaan, tunnustan!  Mutta mä tiedän, että miehelle on tärkeää se, että mä olen onnellinen.

Pojat kun ovat rippikoulun jo käyneet. Ei vastausta. En tiedä sitten, ovatko viestiä edes saaneet. No, ehkä 15-vuotiailla on muutakin mietittävää kuin sisaruksensa kummina toimiminen. Isänsä tuskin riemastuu asiasta, mutta eihän se sille mitään kuulu. Eläköön omaa, "onnellista" elämäänsä mun puolesta ja pyöriköön katkeruudessa! Olisi vaan mukava asia, että oppisivat tuntemaan vauvaakin heti jo sen synnyttyä. Mulle ainakin sisarussuhteet ovat tärkeitä.