Eipä ole tullut kirjoiteltua .. vaikka asiaa olisi ollutkin ja aikaa. Vauvan kanssa menee hyvin. On tyytyväinen vauva, kun mennään täsmälleen sen mukaisesti kuin sen rytmi on. Poikkeamat siihen saa aikaa itkukohtauksia. Jos ei saa nukkua juuri kun uniaika on. Tietenkin!! Todella tärkeää on, että nukkuu tarpeeksi. Yliväsymys on hirveääääääää .... tietenkin kenelle tahansa, eikö totta?

Oli aika tuossa ensin vauvan kanssa sellaista, että mä koin olevani ulkopuolinen tässä meidän perheessä. Mies huomasi vain vauvan, minua ei ollut olemassa ollenkaan. Ja se oli mulle outo tilanne, koska aiemmin oltiin kahdestaan. :)

Nyt varmaan tunteet tasaantuneet jo vauvasta, kummallakin. Miehelle lapsi on ensimmäinen joten arvasin kyllä jo etukäteenkin, että iso mullistus se on. Ja olihan se!! Isompi kuin minulle. Mulla on 15 -vuotiaat kaksospojat joita nykyään en juuri tapaa. Mutta luulen / toivon tilanteen muuttuvan kunhan aikaa kuluu.  Elämä sujuu arkisesti, hyvin ja rauhallisesti. Toinen "isoista pojista" on nähnyt pikkuveljensä. :) :) OLI IHANA TAVATA!!!! Kyllä mulla on heitä iso ikävä. 

Mies oli ensin isyyslomalla 3 vkoa, sitten 4 vkoa kesälomaa päälle. Ai niin, ja ennen näitä lomia pakkolomalla vähän aikaa. Eli tilanne oli taas uusi, kun lähti töihin. Nyt on pari viikkoa käynyt töissä, hyvin on mennyt.

Vauva herää nykyään enää kerran yössä syömään, joskus kaksi. Yöunilleen alkaa n. 19.30 - 20.30. Eli iltaakin jää vielä rauhoittua itselläkin. Tosin. Rauhoittua? Mistä, kun rauhallista on muutenkin... :)

Olen oikeastaan ihmeissäni tällä hetkellä siitä, että elämä on niin tasaista, onnellista ... ja lähinnä siitä, etten koskaan aiemmin voinut kuvitellakaan että se voisi tämmöistä olla. Enkä varsinkaan uskonut sitä, että voin olla onnellinen kun en tapaa kahta lapsistani. Mutta mulla on niin vahva tunne siitä, että tilanne muuttuu. Odotan vain sitä päivää, kun pojat uskaltavat luonani käydä isänsä vastustuksesta huolimatta!! Heillä on jo ikää niin, että alkavat itsekin osata ajatella. Uskon heidän myös tietävän, etten heitä ole hylännyt, vaikka isänsä niin koittaa uskotellakin - ja hankaloittaa meidän välejämme sen minkä ikinä pystyy. Mutta hän toimii väärin, eikä yhtään ajattele poikiensa parasta.